Sri Lanka jäi taakse jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain järjestettyä kuvia sen verran, että saan jotain matkasta tännekin.
Nälkäiseksi en reissussa jäänyt! Lupaukseni mukaisesti join varmasti litrakaupalla kookosvettä ja söin mahan täydeltä tuoreita hedelmiä joka päivä; erilaisia banaaneja, papaijaa, appelsiineja, jakkihedelmää, ananasta, guavaa sekä kuvassakin näkyvää minulle uutta tuttavuutta; rambutania. Satuimme paikalle sopivaan aikaan, sillä sen satokausi kestää kuulemma vain kuukauden verran. Sanjeewa joutui hieman neuvomaan, kuinka tuon karvapallon herkulliseen sisukseen oikein pääsee käsiksi.. Mutta onnistuihan se lopulta!
Rambutan ei ollut ainoa uusi tuttavuus hedelmärintamalla, vaan löysimme esimerkiksi kauniin vaaleanpunaisia mehukkaita hedelmiä, joiden ulkonäkö muistutti pyöreää kynttilää, jonka reunat on taiteltu keskelle! Niiden suutuntuma muistutti lähinnä sipulia, joten kutsuimmekin niitä sipulihedelmiksi. Näiden hedelmien nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni, eikä internetin ihmeemaakaan tietänyt kertoa enempää.
Täällä banaanit olivat todellista lähiruokaa! Kuva on otettu majapaikkaamme vievän pikkutien varrelta.
Puutuoreesta ananaksesta kelpasi syötäväksi yleensä puiseva keskustakin. Tässä paloitellaan välipalaa venereissulla.
Markkinoilla tuotteiden esillepano oli kaunista...
...Ja tuotteiden punnitsemisen seuraaminen viihdettä. Niin tottuneella kädellä myyjät heittivät toiseen kippoon myytävät tuotteet ja toiseen punnuksen. Vaan liekö punnus enää kaiken paiskomisen jäljiltä oikean painoinen?
Tässä paikallisen "kauppahallin" linssivalikoimaa.
Nämä värikkäät kukkaset olivat papadameja! En tiedä maistuvatko värilliset versiot erilaiselle kuin tavallinen, lätyn muotoinen ja värinen toverinsa. Äiti taisi ostaa näitä kotiinviemisiksi, minä tyydyin kasaan "tavallisia".
Chileistä löytyi valikoimaa! Ja vahvuutta välillä vähän turhankin paljon meikäläisen makuun.
Tämäntyyppisiä annoksia tuli syötyä monessa paikassa. Ravintoloiden kokoveget annokset olivat usein paistettuja vihanneksia riisillä tai nuudeleilla. Vaihtoehtoisesti tarjoiltiin rice and curryä, johon kuului yleensä montaa erilaista kookosmaitoon tehtyä kastiketta. Linssidahlia tarjottiin usein aamupalallakin. Annoksiin kuului usein myös papadameja sekä makeaa hedelmäkompottia.
Dahlia ja sambolia paahtoleivän kera. Tässä sambolissa yhdistyvät kivasti kookos ja todella tulinen chili!
Papadamien lisäksi toin kotiin paljon muutakin matkasta muistuttavaa. Sanjeewan perheeltä saimme jättimäisen sekoituksen erilaisia mausteita; kanelia, chilejä, muskottipähkinää, curryjä, fenkolia, korianteria, neilikoita ja myös muutama pussi, joita en vielä ole tunnistanut. Lisäksi ostin teetä. Paikalliset tarjosivat aina mustaa maustamatonta teetä, mutta teetehtailta löytyi myös maustettuja versioita, sekä erilaista vihreää teetä. Hunajasta puhuessaan srilankalaiset tarkoittavat yleensä kookospuusta peräisin olevaa siirappia, jota tietenkin piti kuljettaa myös Suomeen. Ostin myös pullollisen jonkinlaista palmusiirappia. Välilasku Arabiemiraatteihin tuotti hyvän kokoelman taateleita ja pähkinöitä. Kumpa casheweita löytäisi siihen hintaan täältäkin.
Yleisesti syötävää oli helppo löytää, ja paikalliset olivat ymmärtäväisiä vegeilyn suhteen. Varmuudeksi tarkistin aina, ettei ruoissa ole maitoa tai kananmunaa, mutta niitä käytetään perusruoissa harvoin. Lämpimän ruoan osalta ravintoloiden valikoima kävi silti sen verran nopeasti tutuksi, että ihan mielellään sitä palasi takaisin oman padan ääreen!
Näihin leivoksiin sain inspiraation viime postauksessakin mainitun raw-duon uudesta, pelkkiä herkkuja sisältävästä kirjasta. Kirjassa täyte on valmistettu vadelmista, mutta koska kaikki lähikaupastani (joka sentään on market-kokoa) löytyvät vadelmat olivat puolalaisia eikä niiden kuumentaminen houkutellut, vaihtuivat vatut lennossa kotimaisiin mustaherukoihin. Kuorrutteeseen lisäsin mustaherukkaa jauhemuodossa. 
